maanantai 12. helmikuuta 2018

Kompurointia

Viime päivät on taas ollut vähän tahmeampia.

Aktiivisesti oon ruokapäiväkirjaa pitänyt, mutta vähän karulta viime viikko kyllä näytti. Viikossa noita ruuan laatupalleroitahan siis on yhteensä 28; neljä per päivä. Noista palleroista oli viime viikolla vihreitä vain puolet. Sinänsähän tulos on ihan ok, voisi ne huonomminkin olla. Varsinkin kun viime viikolle osui se vatsatautipäiväkin (jolloin arvattavasti kaikki pallerot helottivat punaisina). Energiamäärät on vaihdellut tosi paljon, terveinä päivinä se on ollut kaikkea 1550 kcal ja 2200 kcal välillä. Täytyis ehkä tähdätä vähän tasaisempaan energiansaantiin, ja vain silloin tällöin ottaa niitä cheat mealeja, jolloin energiamäärät saa sitten kohota korkeammalle.


Liikuntakerratkin jäi viime viikolla kahteen. Ei päästykään kattomaan kuntosaliohjelmaa viikonloppuna, joten raahauduin sitten vain eilen tekemään intervallitreenin, ja unohdin vielä venytelläkin. Tällä viikolla täytyy kyllä tsempata, että sais sen 4 liikuntapäivää ainakin.


Nyt vajaa pari viikkoa ruokapäiväkirjan pitämistä on takana, ja olen huomannut kuinka vaikeaa on oikeasti syödä tarpeeksi terveellistä ruokaa! Jos saan tunnollisesti kaikki 5 ateriaa syötyä, se ei ole ihan niin vaikeaa, mutta jos yksikin jää väliin niin on tosi hankalaa saada tarpeeksi energiaa. Energiamäärähän tulee tietysti helposti täyteen jos syö herkkuja ohessa, mutta herkuttomina päivinä se onkin hankalampaa.


Ja viime päivinä on kyllä herkutkin maistunut. Ruokavaliossa pidättäytyminen on myös ollut vaikeampaa aina kun ei syö kotona eikä ole omia eväitä mukana. Ei välttämättä edes siksi, ettei oikeita ruokia olisi tarjolla, vaan siksi että on vaikeampaa kieltäytyä epäterveellisistä vaihtoehdoista vaikkapa kyläillessä. Olen kyllä pikkuhiljaa alkanut puhua tästä projektistani avoimemmin, jolloin herkuista kieltäytyminenkin käy vähän helpommin kun voi suoraan sanoa, ettei tämä nyt oikein sovi ruokavaliooni tänään. Edelleen kuitenkin tuntuu vähän oudolta puhua tästä esimerkiksi sellaisille ihmisille, jotka eivät koskaan itse ole olleet tilanteessa, jossa painoa olisi syytä pudottaa. Ehkä sekin kuitenkin helpottaa kun projekti etenee ihan senkin takia, että jossakin vaiheessa ulkopuolisetkin kyllä näkevät ulkomuodossa tapahtuneen muutoksen.


Viimeisin asia, mikä on näitä viime päiviä tahmeuttanut, on vaaka. Tykkään usein käydä vaa'alla jopa päivittäin, eikä yhden tai kahden päivän painonnousu minua vielä hetkauta, koska tiedän kuinka se paino sitten sieltä muutaman päivän päästä nytkähtää alas, jos ruokavalio on ollut kohdillaan. Nyt paino on tietysti noussut systemaattisesti muutaman sata grammaa päivässä useamman päivän putkeen ja hiljalleen alkaa epätoivo kohottaa päätään; voisiko se alaspäin nytkähdys jo tulla?! Koitan takoa sinnikkäästi päähäni, että voihan se paino jumittaa yli viikonkin kunnes humpsahtaa yhtäkkiä reilusti alaspäin, ja olla ajautumatta siihen kierteeseen, jossa koitan josko ihan vähän vain vähemmän syömällä saisikin painon alaspäin... Toistaiseksi olen onnistunut pitämään energiamäärät kohtuullisen korkealla, mutta täytyy tässä kai katsoa peiliin ja ruokapäiväkirjaan, että eihän se ruuan laatu ole ollut mitenkään parhaasta päästä. Onhan tässä voinut nesteitäkin taas kertyä.


Eipä auta kuin laittaa leuka rintaan ja jatkaa kohti uusia pettymyksiä jatkaa sinnikkäästi tällä aloittamallani polulla ja kiinnittää vielä entistäkin enemmän huomiota siihen ruuan laatuun. Herkuista on lupa kieltäytyä myös kyläillessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti