Viime viikon treenit ja syömiset meni sitten loppupeleissä ihan kohtuullisesti. Lopputuloksena oli 21/28 vihreää palleroa, ja korkeimman ja alimman energimäärän ero oli alle 200 kcal. Tasaisuutta siis on saavutettu niin kuin oli suunnitelmanakin! Oon onnistunut ujuttamaan mukaan myös vähän herkkupuolta, mikä kyllä helpottaa jaksamista ihan huikeen paljon. Suurin ongelma tällä hetkellä on leivän päällä käytettävä levite. Mies ei oikein innostu kevyemmistä vaihtoehdoista, mutta jos pari-kolme kertaa päivässä laitan leivän päälle tota Oivariinia niin aika äkkiä on energiapallero keltaisena, koska ruokavaliossa on liikaa kovia rasvoja. Mietin vaan, että uskaltaisinko ostaa jotain vähän kevyempää tai kasvirasvapohjaisempaa, mikä kelpais miehelle. Täytynee vaan kokeilla, ja jos hän sitten hylkii ihan täysin sitä niin saavat lasten kanssa jatkaa Oivariini-linjalla.
Treenitkin meni tosiaan ihan kivasti vaikka ne sitten painottuikin vaan sinne loppuviikkoon. Perjantaina kävin tekemässä sen suunnittelemani intervallitreenin, lauantaina ja sunnuntaina käytiin mun kuntosaliohjelma pt:n kanssa läpi. Eka päivä oli vielä jopa kiva, on siinä toki haastetta, muttei mitään niin pahaa että olis ikävä tehdä sitä. Toinen päivä onkin sitten ihan eri juttu; se on keskittynyt jalka- ja keskivartalotreeniin, joten paljon erilaisia kyykkyjä on aika paljon, ja ne onkin osoittautunut aika vaikeiksi mulle. Etenkin vasen polvi meinaa alkaa kiertää heti kun väsyn, joten täytyy ihan erityistä huomiota kiinnittää siihen, ja sehän tietysti tekee liikkeestä sitäkin raskaamman. Askelkyykyt on tietysti yhtä murhaa, ja mun keskivartalohan on sen verran rapasessa kunnossa synnytysten jäljiltä, että ei paljon lohduttanut kun viimeisen jalkaliikkeen kohdalla pt sanoi, että tää on vika jalkaliike, ja jäljellä on enää keskivartalotreeni. Mutta yhtä kaikki sitä tarpeellisempaahan näitä puuttellisia osa-alueita on treenata! Joten hammasta purren vaan kerran viikossa väännän sen kamalan kakkospäivänkin.
 |
| Nämä molemmat liikkeet kuuluu mun kuntosalitreeniin. |
Perjantaina salille mennessä kävikin ilmi yksi vähän ikävämpi juttu: mun sykevyö on mennyt rikki. Se ei enää yhdistänyt puhelimeen, eikä juoksumattoon. Yritin sitten illemmalla kotona myös vianmääritystä Polarin tuotetuen avulla, mutta oli pakko myöntää että se oli tullut tiensä päähän. Kaikki ylimääräiset rahathan pitäis laittaa nyt säästöön matkaa varten, mutta kestävyysurheilun treenaamisesta tavoitteellisesti ei tuu kyllä mitään, jos ei treenisyke ole tiedossa. Puhuinkin tästä miehelle ja rutisinkin vähän, kun kaikki aina hajoaa just sillon kun ei olisi rahaa ostaa uutta. Mies nappasikin vinkistä vaarin ja osti mulle synttärilahjan pari päivää etukäteen! Sain Polarin M400-juoksukellon, jonka mukana tuli myös uusi sykevyö. Tämä oli vähän vanhempaa mallia, mutta uudemman mallin kanssa ei kuulemma ihmeempiä eroja ole, muuta kuin se että uudempi kello mittaa sykkeen ranteesta eikä erillistä sykevyötä tarvita. Mulle kuitenkin tää sykevyö on jopa parempi vaihtoehto, joten mikäs sen sopivampaa! M400 mittaa myös päivittäistä aktiivisuutta ja unen määrää ja laatua. Sehän se vasta mielenkiintoista onkin! Mua kiinnostaakin erityisesti tietää toi unen määrä ja ennen kaikkea se laatu! Viime yönä hyvälaatuisen unen määrä oli prosentuaalisesti tosi hyvä, mutta ajallisesti jäi kyllä vähän lyhyeksi. Tää tsemppaakin ihan uudelle tavalla menemään aikaisemmin sänkyyn!
Ja kaiken kukkuraisiksi olen nyt ilmoittautunut ensimmäiseen juoksutavoitteissa mainitsemaani tapahtumaan! Raholan kymppi juostaan siis 6.5. joten siihen mennessä olisi paras olla 10 km juoksukunnossa. Onhan tää kyllä aika jännittävää.
Uus viikko alkaa siis todella paljon paremmissa tunnelmissa kuin miten viikonloppu alkoi! Niin ne asiat vaan järjestyy aina parhain päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti