Radiohiljaisuutta

Äh, onpas ollu jotenkin vaikea vaan istahtaa alas ja kirjoittaa. Koitan tässä summata nyt mitä tämän kuukauden aikana on suurinpiirtein tapahtunut.

Ensimmäinen viikko meni kivasti. Viime viikon punnituksessa oli paino edelleen laskemaan päin ja treenit oli sujunut ihan kohtalaisesti. Ainoa mieltä painava asia oli se, että viime viikon tiistaina kuntosalilla, kun olin tekemässä jalkapäivän lihaskuntotreeniä, alkoi kesken kyykkyjen vasempaan polveen sattua. Tätä ongelmaa on ennenkin ollut, ehkei koskaan ihan näin nopeasti säännöllisen treenaamisen alkamisen jälkeen, mutta yhtä kaikki tuttu ongelma. Juostessa ja kävellessä tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole, joten loppujen lopuksi päätin olla toiveikas sen suhteen, että juoksuhaaveita ei tarvitsisi tämän takia hylätä. Lääkärillä täytynee kyllä piipahtaa, jos vaikka saisin lähetteen fysioterapeutille ja sieltä ohjeet ongelmallisen polven kanssa treenaamiseen.

Tuosta viime viikon torstaista kuitenkin alkoi pienoinen lasku fiiliksen ja motivaation suhteen, mutta sitä tässä korjaillaan. Torstaina otin iisimmin, koska seuraavaan punnitukseen olisi viikko, joten voisihan sitä vaikka vähän herkutellakin... Perjantaina saimme suru-uutisen, lasten isovaari, eli minun appiukkoni isä, oli nukkunut pois. Viikonloppu menikin sitten vähän sinne päin. Olemme huolehtineet isomummista, joka jäi yllättäen yksin, sopineet hautajaisjärjestelyistä ja samalla yrittäneet käsitellä omaa surua ja lasten ikävää. Varsinaiset hautajaisjärjestelyt on appiukon ja hänen sisarustensa hoidettavana, mutta kaikkien mielipiteitä on kuunneltu.

Maanantaina jouduimme palaamaan arkeen, ja minulla alkoi koulutus ihan uudelle alalle. Edelleen syömiset haki uomiaan ja suuhun tuli pistettyä vähän sitä sun tätä mitä käsiin sattui osumaan. Ja heti seuraavana päivänä olikin sitten esikoinen sairaana, ja nyt pari päivää onkin mennyt jälleen kerran sairastuvassa. On ihan käsittämätöntä miten vaikeeta voi olla pitää joku järki syömisissä silloin kun lapsi on sairaana - vaikka ei tätä oikeasti voi raskaaksi sanoa. Lapsi nukkuu ja katsoo Netflixiä suurimman osan päivästä, eikä mulla ole sen ihmeempää tekemistä. Siitä huolimatta ei oo muka yhtään jaksanut nähdä vaivaa ruuan eteen ja suklaata ja karkkia on menny mukavasti joka välissä. Lienee sanomattakin selvää, että treenaamassa en oo käynyt yli viikkoon...

Mistä päästäänkin seuraavaan ongelmaan. Nyt kun mulla alkoi tuo koulutus, ja koulutuksen jälkeen työt, en voi enää pitää päiväjäsenyyttä salille. Aikaisemmin oli aina päivisin aikaa käydä salilla, kun lapset oli hoidossa ja itsellä kalenteri tyhjää täynnä. Nyt joudun ensinnäkin raivaamaan aikaa liikunnalle iltaisin tai aikaisin aamulla - ja ihan unienkin kannalta jotenkin kumpikin vaihtoehto tuntuu siltä, etten pitkään jaksaisi sillä aikataululla. Mutta ehkä tää on oikeasti vaan tottumiskysymys. No, mutta kokopäiväjäsenyys tuonne mun kuntosalille myös maksaa sen verran mansikoita, että rahaa sellaiseenhan meillä ei ole. Joten salin vaihdos halvempaan on edessä, ja pelkään että etäisyyden kuntosaliin kasvaessa kynnys salille lähtemiseenkin kasvaa.

Oikeastihan nämä on kaikki vaan niitä kuuluisia tekosyitä olla laiska, mutta tunnen itseni ja tiedän, että oon hirvittävän hyvä keksimään niitä tekosyitä itselleni. Koitankin nyt uutta lähestymistapaa, tunnistan ongelmakohtani ja koitan taklata tekosyyt heti alkuunsa!

Oikeesti vähän jännittää astua huomenna aamulla vaa'alle, koska vaikka suuhun on tullut viimeisen viikon aikana laitettua kaikkea ihan väärää, on määrät kuitenkin ollut sitä luokkaa, että kyllä mulla energiavajetta on joka päivä jäänyt. Toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän, mutta aina on jäänyt. Uskon kuitenkin, että kun ruoka on ollut näinkin epäterveellistä ja veden juominenkin on jäänyt vähän liian vähälle, on vähintään turvotusta kertynyt jonkin verran. Ei tällä ruokavaliolla voi laihtua, vaikka määrät oliskin kohtuullisia.

Tänään tartuin myös tarjoukseen, joka on kummitellut mun Facebook-seinällä jo jonkin aikaa, ja ilmoittauduin mukaan Fitfarmin ilmaiselle Go Fat Go -valmennukselle. Viime syksynä osallistuin Superdieetti Simpleen, mutta ketään ei varmaan yllätä se, että se leikki jäi vähän sille tielleen ja ohjeet on sen jälkeen lojuneet keittiön kaapissa odotellen uutta inspiraatiota. Nyt toi GFG alkaa ensi maanantaina, ja harkitsin vähän että ottaisinko sen avulla ihan uuden suhtautumisen tähän projektiin. Joku oli tuolla GFG:n Facebook-ryhmässä vähän huolissaan siitä miten tuo valmennus häneltä sujuu, ja joku toinen oli kommentoinut siihen suunnilleen näin: "Jätä aivot narikkaan, ja tee vain niin kuin käsketään. Pistä vaaka kaappiin ja unohda punnituksien tuoma stressi." Siinä olikin pari vinkkiä, jotka kolahti mulla johonkin syvälle. Olisko tossa tosiaan avain ainakin tähän lyhyeen valmennukseen?

No, huomenna ainakin vielä astun vaa'alle ja ehkä maanantaina taas kun valmennus alkaa. Jos vaan maltan, taidankin työntää vaa'an sitten syvälle sohvan alle ja kaivaa sen sieltä esiin vasta sitten kun valmennus on ohi. Saa nähdä maltanko!