Alkuun

Haaveissani on ollut maraton jo noin 9 vuotta. Kerta toisensa jälkeen olen aloittanut juoksutreenit, mutta aina eteen on tullut jotain, jonka takia treenit on jääneet - flunssa, loma, työkuviot tai ties mitä muuta, eikä tauon jälkeen into ole palannut. 

Täytän pian 27 vuotta. Olen vuosikausia ajatellut, että olen vielä nuori ja minulla on aikaa pudottaa painoani ja treenata itseni hyvään kuntoon. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että kolmekymppiset kolkuttavat enää parin mutkan takana, ja alkaa olla viimeiset hetket tehdä täyskäännös elämäntavoissani, jos aion ehtiä tavoitteisiini ennen sitä. 

Mitä ne tavoitteeni sitten ovat? Tällä hetkellä päätavoitteeni siintävät 26 kg painonpudotuksessa ja 42,195 km juoksukunnon saavutuksessa. Takarajaksi näiden tavoitteiden saavuttamiselle olen asettanut kevään 2019, ja Tukholman maratonin. Saavuttaakseni nämä tavoitteet joudun tekemään kovasti töitä, eikä aikaa motivaation kadottamiselle juuri ole. Siksi haluankin kirjoittaa ajatuksiani matkan varrelta ylös, jotta motivaation ollessa kadoksissa voin palata tänne ja pohtia omia syitäni jatkaa samalla linjalla. Tiedän aiemmasta kokemuksesta, että vaikka ensimmäisestä kompastuskivestä, ensimmäisistä mieliteoista, on nyt päästy yli, ei päätösten tekeminen tästä helpotu. 

Parhaimmillaankin olen yhtäjaksoisesti pystynyt ylläpitämään kunnollista ruokailurytmiä ja hyvää ruokavaliota parisen kuukautta ennen täydellistä otteen kirpoamista, mutta silloin suhtautumiseni on ollut hieman erilainen. Vaikka periaatteessa olen tiennyt ja tiedostanut ongelmani, en kuitenkaan ole juurikaan syventynyt siihen, ja kaunis ajatus uusista mahdollisuuksista ja armollisuudesta on jäänyt vain pinnalliseksi kuvaksi. Todellisuudessa on olen antanut itselleni huomaamattanikin ruoskaa heti kun vastaan on tullut ensimmäinen isompi lipsahdus. Mutta viime aikoina olen kovasti työstänyt ajatusta siitä, millainen on normaali terveellinen elämäntapa.  Kuinka paljon herkkuja tai cheat mealeja voi syödä. Kuinka usein saa laiskottaa ja jättää treenin väliin, jos tuntuu siltä. Orjallinen sääntöjen, dieettien ja ohjelmien noudattaminen toimii vain tietyn aikaa, joten jo heti alusta asti on annettava itselleen anteeksi jälkiruuaksi syöty lakupatukka tai iltapalaksi syöty pulla. Etenkin jos herkut jakautuvat pitkin viikkoa, ei ole mitään mieltä ruoskia itseään turhasta. Mieheni totesi minulle eräänä iltana, että "tämä on valintojen maailma", kun totesin, etten voi iltapalan kanssa juoda limpparia, koska olin jo aiemmin päivällä syönyt karkkia. Se herätti minut ajattelemaan: tämä tosiaankin on valintojen maailma. Seuraavana päivänä jätin lakupatukan syömättä kun muu perhe herkutteli, sillä halusin jättää iltaa varten mahdollisuuden juoda siiderin. Siideri jäi juomatta, mutta kuinka paljon sitä olisikaan tehnyt mieli jos olisin tiennyt, etten saa juoda sitä.

Konkreettisina välineinä tavoitteideni saavuttamiseen käytän ruokapäiväkirjaa ja personal trainerin kanssa suunniteltuja treeniohjelmia. Ruokapäiväkirjana käytän Kiloklubia, joka on tähän asti käyttämistäni palveluista ehkä paras. Olen ollut jäsenenä palvelussa jo ainakin kymmenen vuotta, mutta ongelma sen käyttämisessä aiemmin on ollut käytön vaikeus puhelimella - mobiilisivustoa tai sovellusta ei ole ollut olemassa. Nyttemmin mobiilisivusto on saatu tehtyä ja ruokapäiväkirjan täyttäminen sitä kautta on helppoa. Kiloklubi laskee pituuden, painon ja aktiivisuustason mukaan tavoitteelliset kilokalorimäärät, jotka huitelevat aika korkealla - mikä onkin erityisen tärkeää kun myös treenaa tavoitteellisesti. Palautetta ruokavaliosta Kiloklubi antaa neljältä osa-alueelta liikennevalojen tyyliin vihreällä, keltaisella tai punaisella valolla. Osa-alueet ovat kasvisten määrä, energian jakautuminen, herkkujen määrä sekä kuidun määrä. Palautetta siis saa esimerkiksi siitä jos syödyt hiilihydraatit ovat huonolaatuisia, jolloin tulee kehotus vaihtaa leivät ja pastat tummiin täysjyvävaihtoehtoihin, tai jos rasvojen laatua on syytä parantaa terveellisempiin vaihtoehtoihin. Neljän vihreän palluran rivistön saavuttaminen on yllättävän motivoivaa, puhumattakaan siitä, että saisi koko viikon pallurat vihreiksi. Ruokavalion suunnitteleminen etukäteen on yllättäen hauskaa ja motivoivaa.

Treeniohjelmassani keskitytään ensialkuun peruskunnon parantamiseen, lihastasapainon saavuttamiseen ja rasvanpolttoon. Siispä ohjelmassa on tällä hetkellä intervalliharjoituksia, ylä- ja keskivartalon lihaskuntotreeniä, sekä kevyttä aerobista liikuntaa. Kehonkoostumusmittaus paljasti reilun ylipainon lisäksi (onneksi) sen, että lihasta löytyy kropastani kohtuullisesti, ja että se on keskittynyt erityisesti alaraajoihin ja keskivartaloon yläraajojen ollessa selkeästi heikommat. Juoksussa erityisen tärkeää on keskivartalon hallinta, joten sen treenaaminen on pakollinen lisä pitkän matkan juoksua ajatellen. Lihaksia ei kuitenkaan auta kasvattaa, sillä niistä on pitkillä matkoilla vain haittaa, joten lihaskuntoharjoittelussa keskitytään tekemään pitkiä sarjoja kevyemmillä painoilla. Rasvanpolton tueksi olen löytänyt kuntosaliltani uuden rakkauden - infrapunasaunan. Treenin jälkeen infrapunasauna vauhdittaa aineenvaihduntaa ja auttaa lihaksia palautumaan. Kuuleman mukaan 30 minuuttia infrapunasaunassa vastaa jopa 10 km juoksua - siitä en tiedä, mutta saunan lämpö on mukava ja auttaa varmasti ainakin palautumisessa, joten aion jatkossakin hyödyntää tätä ihanuutta kun sellaiseen kerran mahdollisuus on! Jos se lisäksi auttaa painonpudotuksessa, niin sehän on vain bonusta.

Tällä erää tekemäni elämänmuutokset tuntuvat hyvältä, ja uskon terveellisten päätösten tekemisen olevan helpompaa, kunhan pidän kirkkaasti mielessä tavoitteeni, syyni, ja ennen kaikkea armollisuuden. Sen, miten tämä onnistuu käytännössä, näyttää aika.