Liikunnat sen sijaan on ollut vähän vaatimattomammalla tolalla... Kävin kävelylenkillä alkuviikosta, mutta en vaan oo saanut itseäni salille juoksemaan. Tänään pitäis mennä, laskeskelin jo aikataulunkin, että pääsen sopivasti ruuan jälkeen, ehdin syömään ajoissa seuraavan aterian ja ehdin vielä hakemaan muksuja hoidosta... En tiedä miks se on muka niin vaikeeta. Siellä on kivaa, sali on tosi lähellä kotia ja mulla on oikein hyvät varusteet. En vaan jostain syystä saa itseäni liikkeelle.
Ja kaiken lisäks paino junnaa paikallaan. On ihan ymmärrettävää että paino jumittaa jossain vaiheessa, mutta kyllä tää vähän lannistaa, kun jumitus alkaa jo heti alkuun. Sinnittelen nyt edelleen tässä tällä samalla linjalla, energiamäärä päivittäin 1900 kcal molemmin puolin, herkut minimissä ja mahdollisimman monta palleroa viikossa vihreinä. Päätin jo toissapäivänä (ennen eilistä viikkopunnitusta) että sinnittelen tällä nyt ainakin kuukauden, ja katson mitä tapahtuu. Vaikka paino ei siinä ajassa putoaisi, mulla on sen jälkeen aikaa korjata tilanne. Jos tää tosiaan on vain alkujumitus, niin eiköhän kuukaudessa alkaisi oikea suunta jo näkyä.
Mutta vaikeeta se kuukausi kyllä tulee olemaan jos ei muutosta ala tapahtua. Usko meinaa loppua harva se päivä, mutta yhtä usein kerään motivaationi rippeet takaisin kasaan, puren hammasta ja jatkan samalla linjalla.
Nyt mulla on loppuviikon suunnitelmana käydä vielä muutaman kerran salilla (personal trainer pääsee viimein mun kanssa katsomaan sen kuntosaliohjelman, jee!), tehdä jotain hyvää ruokaa ja valmistautua henkisesti ja ehkä ruokapuolellakin ens viikkoon. Kyllä helpottaa päiviä kun lounas on valmiiksi tehty, eikä tarvi kuin lämmittää.
Nyt täytyy vaan tsempata. Ja selata paljon inspiraatiokuvia ja motivaatiokuvia...
 |
| Tämän päivän lounas. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti