Rullaa

Säädin tosiaan viime viikon punnituksen jälkeen arkiaktiivisuuttani Kiloklubissa, koska aloin epäillä, että se oli liian korkealla. Nyt viikon verran olen enemmän tai vähemmän menestyksellä syönyt tuon uuden energiasuosituksen mukaan. Lopputuloksena 1,2 kg painonpudotus viikossa. Mitenköhän paljon se olisi sitten ollut, jos joka päivä olisi mennyt suunnitellusti?

Fiilis on tänään korkealla. Painon jumituksen selätys, aurinko, maaliskuu. Ehkä niillä on kaikilla osansa. Olen myös vähän säätänyt tavoitteitani tuota meidän matkaa ajatellen, sillä kovasti kyllä kutkuttaisi lähteä reissuun tavoitepainossa. Se vaatisi tässä vaiheessa inasen tiukempaa ruokavaliota ja kovempaa treeniä, mutta joka tapauksessa se on tavoiteltavissa - joten olenkin ottanut nyt tähän itselleni rinnakkain kahdet tavoitepäivämäärät välitavoitteisiini. Katson kuukauden-pari miten lähtee etenemään ja seurailen niitä tavoitteita, jotka tuntuvat todellisemmilta.

Tajusin vasta, kun aloin kirjoittamaan tätä postausta, että tänäänhän on maaliskuu. Ensimmäinen kevätkuukausi. Tänään on kyllä edelleen ihan liian kylmää ollakseen kevät, mutta kyllä tässä vähän kevätfiilis silti iskee. Kohta pääsee taas lenkkeilemään ulos (nyt mulla ei ole tarpeeksi lämpimiä housuja ulkolenkeille), talvitakin voi heivata taas puoleksi vuodeksi (ja ehkä lopullisesti, koska suunnitelmien mukaan nykyisen takin pitäisi olla liian iso ensi talvena!), ja tennaritkin voi jo melkein kaivaa kaapista. Aina maaliskuussa alkaa tuntua siltä, että elämä voittaa taas ja kohta elämä on taas vähän helpompaa - ihan vaikka senkin takia, että kun säät lämpenee niin lapsillekaan ei tarvitse pukea niin jäätävän monia kerroksia vaatteita...

Ja kun näin tuon yllä olevan kuvan, tapahtui taas pikku raksutusta mun päässäni kaiken tän fiilistelyn keskellä. Tää vuosi on vähän niin kuin tämän elämän osa-alueen tarina. Ekat kaksi lukua onkin olleet keskenään aika erilaiset, ja silti molemmat vieneet kohti loppuhuipennusta, jonka oon mielessäni aikatauluttanut sinne 12. lukuun eli vuoden loppuun. Nyt alkaa kolmas luku, ja näen kyllä jo heti millä tavalla tää tulee eroamaan vaikkapa edellisestä. Viime kuu meni yli puoliksi siinä, kun jumitin samoissa lukemissa enkä edistynyt, mutta nyt tuntuu, että oon viimeisen viikon aikana saanut kiinni siitä, miten tän homman tulee edetä, joten maaliskuun toivon olevan niiden suurimpien tulosten kuukausi - alkuunhan tietysti tapahtuu aina kaikkein eniten kehitystä niin urheilun kuin painonpudotuksenkin saralla. Sen, mitä neljäs luku sitten tuo tullessaan, näkee myöhemmin.

Nyt on tosiaan takana suurinpiirtein kuukausi tätä uutta suuntaa ja taivalta kohti noita suurimpia tavoitteitani. Tässä kohtaa on siis aika hyvä hetki myös tarkastella miten on edistytty. Painonpudotustahan on käsitelty jo aika paljonkin, mutta mitä muuta? Treenien suhteen oon vasta pääsemässä kunnolla alkuun, joten kauhean paljon en voi niistä vielä sanoa. Sen olen huomannut, että juoksumatolla juostessa olen saanut nostaa vauhtiani vähän verrattuna siihen millä vauhdilla alkuun juoksin. Muutama viikko sitten juoksentelin sellaista reilua 30 min kerrallaan ja nopeus oli 6 km/h, silloin syke pysyi alle aerobisen sykerajan. Eilen nostin vähän nopeutta 6,5 km/h ja huomasin, että syke pysytteli edelleen rajoissa! Pieniä asioita, mutta kuitenkin niin tärkeitä. Peruskunnon rakentaminen on tässä vaiheessa niin tärkeetä, että kyllä tästä voi hyvillä mielin taas jatkaa treenejä. Painoja en vielä ole nostanut lihaskuntotreenissä, kun en ole vielä kunnolla päässyt sitä aloittamaan - vasta yksittäisiä treenikertoja on takana sen osalta.

Toinen seurattava asia on ollut kehon mitat. Muutamia senttejä on sieltä sun täältä lähtenyt, mutta toistaiseksi aika maltillisia eroja vielä ollut. Tuntuu myös siltä, että tänään mitatessani vähän turvotti, mutta jos se tosiaan oli näin niin kyllähän sen huomaa sitten seuraavissa mittauksissa jos mitat humpsahtaa äkkiä pienemmiksi. Olen siis mitannut ympärysmittoja rinnan, vyötärön ja lantion kohdalta, sekä käsivarresta ja reidestä. Kaikkinensa näistä on nyt huvennut 10 cm kuukaudessa aika tasaisesti, kaikissa mitoissa on tapahtunut jotain muutosta. Pakko olla tyytyväinen siihen, että näinkin lyhyessä ajassa on tapahtunut kuitenkin aika selkeä muutos, vaikka peilistähän en tietenkään sitä vielä näe. Käytän yleensä niin joustavia vaatteitakin, etten paljon niissäkään ole huomannut eroa. Siksi mittanauha onkin niin tärkeä työväline, että eron huomaa silloinkin kun sitä ei vielä näe.

Takana on siis tosi hyvä ja opettavainen kuukausi! Alan pikkuhiljaa jo itsekin uskoa siihen, että tässä ollaan nyt tosiaan tekemässä muutoksia pitkän kaavan mukaan, eikä sellaista pikkupyrähdystä, mitä on aiemmin tullut tehtyä useammin kuin olisi tarpeen.